Suomen agrikulttuuri

Suomen agrikulttuuri on suomalaiselle kulttuurille, sisäiselle kaupankäynnille ja luonnollekin hyvin tärkeä asia. Suomen agrikulttuurilla tarkoitetaan Suomen maaperällä harjoitettavaa maataloutta. Vaikka etenkin kaupunkilaisille maatalous ja agrikulttuuri kokonaisuudessaan voivat olla suuri kysymysmerkki, fakta on kuitenkin se, että suurin osa kaupasta ostettavista elintarvikkeita on lähtöisin Suomesta.

Suomi on vakavarainen maa myös maatalouden kannalta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme teettää lähes kaiken kaupassa myytävistä elintarvikkeista täydellisesti Suomessa, ilman maahantuontia. Kananmunat, maito, juusto, leipä, liha, kala ja kana ovat suurimmaksi osaksi kaikki Suomessa tuotettuja. Eineksiä tuodaan paljon ulkomailta.

Suomen ilmasto vaikuttaa maatalouteen

Suomessa on peltoalaa yhteensä 2,3 miljoonaa hehtaaria. Pinta-alasta puolestaan maatalousmaan osuus on noin 8%. Suomen ilmasto on melko raaka maataloudelle. Talvi on pitkä, ja kesä on lyhyt. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa menestyvät parhaiten nopeasti valmistuvat viljelyskasvit ja muut lajikkeet. Yleisimpiä viljelyskasveja Suomessa ovat ohra, kaura, ruis ja vehnä.

Suomessa agrikulttuuria, satoja ja niiden muodostumista vuosittain rajoittavat monet ilmastolliset syyt. Lyhyt kasvukausi, alhainen lämpötila ja kylmät talvet vaikuttavat suuresti Suomen maatalouteen. Syyssateet ja hallan vaara rajoittavat paljon esimerkiksi syyslajikkeiden kasvattamista. Toisaalta, Suomen kesäiset päivät ovat pitkiä, joten viljelyskasvit saavat aurinkoa monta tuntia päivässä. Vaikka talvi on hyvin kylmä ja pitkä, sen kylmyys pelaa myös hyvää puolta. Kylmät talvet nimittäin poistavat pelloista taudit ja tuholaiset appareil photo etanche.

Maanviljely muuttuu ja on muuttunut

Suomessa maatilat ovat harvoin kovinkaan kannattavia, joten viime vuosikymmeninä maatilojen määrä Suomessa on vähentynyt paljon. Asiantuntijat kuitenkin sanovat, että trendi näyttäisi nyt olevan se, että maatilojen määrä pienenee, mutta koko kasvaa. Tuotanto ei siis kärsi, mutta maatiloista tulee kannattavampia. Monet maatilat laajentavat myös metsätalouteen ja maatilamatkailuunkin.

Kumina on maustekasvi. Suomi tuottaa jopa 25% koko maailman kuminasta. Tämä on nostanut Suomen maataloutta hippusen verran, sillä tämän kasvin viljely on kannattavampaa, kuin viljan viljely. Kuminan viljely siis näyttää jatkuvan.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Suomen maatalouteen. Viljelyrajat tulevat siirtymään pohjoisempaan, kasvukaudet pitenevät ja sadot tulevat paranemaan seuraavina vuosikymmeninä. Vuosina 1995-2007 rypsin viljelysalasta tuli 8 kertaa suurempi, jonka lisäksi rapsi- ja vehnäpelloistakin on tullut paljon suurempia.

Ilmaston lämpeneminen tuo kuitenkin mukanaan myös tuholaiset, kuivuuden ja kasvitaudit. Ihan ensimmäisenä ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan syysvehnää ja ruisvehnää. Myös rehukasvien, kuten rehumaissin ja alfalfan viljely saattaa yleistyä.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, neuvotteluiden suuri osa oli agrikulttuurin asema. Ennen EU:hun liitymistä suomalaisten viljelijöiden elintasoa pyrittiin turvaamaan hinta- ja tukipolitiikalla. Tuottajahinnat, joita viljelijät saavat, ovat kuitenkin lähes kaksinkertaustuneet verrattuna EU:ssa maksettuihin hintoihin. Kotimaiset tuotteet sen sijaan turvattiin erilaisilla tuontirajoituksilla. Jäsenyyden myötä tosin maataloustuotteiden hinnat laskivat markkinoilla, mutta agrikulttuuri ei silti romahtanut. Viljelijät saavat tällä hetkellä tulotukea (meilleur clavier sans fil).

Tilastot näyttävät hyviltä

Maatiloja ja erilaisia puutarhayrityksiä Suomessa on noin 52 000 kappaletta. Tilojen määrä on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt, mutta koko on kasvanut. Myös työntekijöiden määrä tilaa kohti on vähentynyt, mikä takaa suuremmat tulot maatilalle. 2000-luvun alussa maatilojen määrä laski 13 000 yrityksellä, mikä on noin 16,5%. Työntekijöiden määrä väheni noin 20%:lla.

Yhteenveto

Suomen maatalous on kohdillaan. Vaikka tilojen määrä on vähentynyt, niiden koko on kasvanut, mikä mahdollistaa suuremmat tuotot itse maatilalle. Suomessa voidaan tuottaa suurin osa elintarvikkeista itse, mikä tekee Suomen maataloudesta hyvin vakaan.

Suomenhevosen vaikutus Suomen maatalouteen

Suomi on ollut monta sataa vuotta maatilakansaa täynnä. Suomen maatiloilla kasvatettiin karjaa, vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, tehtiin käsitöitä, valmistettiin villatuotteita ja metsäteollisuuskin oli suurta. Ennen, kuin traktorin käyttäminen yleistyi Suomessa 50-luvun jälkeen, maataloustöitä hoitamaan tarvittiin hevonen. Hevoset vetivät kärryjä, tukkeja ja kynsivät peltoa. Ilman hevosia Suomen maatalous olisi ollut aika kehnonlainen ennen traktorien ilmestymistä.

Kansallishevonen

Suomenhevonen on ollut kantakirjassa Suomessa jo yli 100 vuotta. Suomenhevonen on hevosrotu, joka on nimetty Suomen kansallishevoseksi. Näillä hevosilla on sekä ratsu-, ajo- että työkäyttöomisuuksia. Tämä hevosrotu on hyvin monipuolinen, ja se on myös ainoa täysin suomalainen ja Suomessa kehitetty hevosrotu. Tätä rotua käytettiin Suomessa ennen 50-lukua etenkin maa- ja metsätaloustöihin.

Suomenhevoset ovat vahvoja, tanakoita hevosia, jotka olivat sopivia kärryjen ja tukkien vetämiseen sekä pellon kyntämiseen. Suomenhevoset ovat yhteistyöhaluisia ja ystävällisiä. Myöhemmin suomenhevosta on käytetty myös niin ratsu-, ravi- kuin valjakkotarkoituksessakin.

Näiden hevosten alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa. Villihevoskannasta ei ole todisteita, sillä kesyhevosia tuotiin Suomeen jo vuosisatoja sitten. On arveltu, että suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisista kesyhevosista. Hevosia Suomessa on ollut jo kansainvaellusajalta lähtien. Vanhin todiste Suomessa olleista hevosista on jo vuodelta 500.

Suomenhevonen maataloudessa

Ennen traktorin ottamista käyttöön, suomenhevonen hoiti traktorin virkaa. Suomenhevonen ei monista työroduista poiketen ole kovin raskasrakenteinen, sillä sen työkäytöltä vaadittiin paljon monipuolisuutta. Sitä käytettiin nimittäin paitsi maataloustöissä, myös ratsuväen ratsuina. Suomen ilmasto vaikutti myös rodun kehittymiseen, nimittäin kylmä ilma vaatii suomenhevoselta kestävyyttä ja karaistuneisuutta kylmiin oloihin.

Suomenhevosesta kehittyi pieni, mutta pippurinen rotu, joka on kokoonsa nähden hyvin vahva. Suomenhevoset kykenivät vetämään raskaitakin kuormia jopa rintaan asti ulottuvassa lumessa.

Nykyään suomenhevosta ei oikeastaan käytetä maataloustöissä. Vain noin 200-300 suomenhevosta 20 000:sta on oikeassa työkäytössä. Metsänhoidossa esimerkiksi hevosmetsureita käytetään yhä edelleen autojen sijasta puistoissa ja suojelualueilla. Työhevoskilpailuja kuitenkin järjestetään yhä edelleen, ja suomenhevonen pitää paikkansa Suomen kallisarvoisena hevosrotuna.

Suomenhevosten pito ja kasvatus

Itä-Suomessa oli suhteellisesti eniten hevosia, sillä keskiviljelyn vetovoimatarve oli suurempi ja kuljetusmatkat pidempiä. 1800-luvulla Kaakkois-Suomessa rahdin ajo oli pääelinkeinona, ja hevoskantaan vaikutti lisäävästi myös eläinten jalostus myyntiä varten Venäjälle.

Hevosia pidettiin aina muita maatilan eläimiä suuremmassa asemassa niiden käyttötarkoitusten takia. Hevosten ruokinta oli myös helpompaa, sillä hevoset söivät heinää ja kauraa – viljoine ja korsineen.

Suomenhevoset ovat karaistunut, pitkäkarvainen hevosrotu, joka pärjää hyvin Suomen kylmissä olosuhteissa. Hevosta oli siis helppo pitää. Suomenhevoset olivat ja ovat edelleen yhteistyöhaluisia ja motivoituneita apulaisia.

Yhteenveto

Suomenhevonen on hyvin tärkeä ja kallis hevonen suomalaisuuden kannalta. Suomenhevonen auttoi maatilan töissä, metsässä, pellolla sekä sodassa. Suomenhevonen veti kärryjä, tukkeja, kynsi peltoa, toimi kulkuvälineenä ja taisteli sotilaiden rinnalla Suomen itsenäisyydestä.

Vaikka suomenhevosta ei enää juurikaan käytetä työhevosena, sen asema suomalaisena kansallishevosena on silti säilynyt. Työhevosia Suomessa on noin 200-300 kappaletta, ja muut vajaa 20 000 suomenhevosta ovat lemmikkejä, ratsuja tai ravureita.

Suomenhevonen on ystävällinen ja voimakas hevosrotu, joka on tottunut Suomen kylmään ilmastoon. Niitä on helppo hoitaa, ne ovat pääosin hyvin terveitä ja yhteistyöhaluisia. Tämä hevosrotu on ainoa suomalainen hevosrotu, ja sitä ei saa risteyttää toisten hevosrotujen kanssa, eikä niitä saa viedä ulkomaille jalostusta varten. Tämä pitää suomenhevosen puhtaana suomalaisena rotuna. Suomenhevonen on todellakin ansainnut paikkansa Suomen kalliina kansallishevosena.