Suomen agrikulttuuri

Suomen agrikulttuuri on suomalaiselle kulttuurille, sisäiselle kaupankäynnille ja luonnollekin hyvin tärkeä asia. Suomen agrikulttuurilla tarkoitetaan Suomen maaperällä harjoitettavaa maataloutta. Vaikka etenkin kaupunkilaisille maatalous ja agrikulttuuri kokonaisuudessaan voivat olla suuri kysymysmerkki, fakta on kuitenkin se, että suurin osa kaupasta ostettavista elintarvikkeita on lähtöisin Suomesta.

Suomi on vakavarainen maa myös maatalouden kannalta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että voimme teettää lähes kaiken kaupassa myytävistä elintarvikkeista täydellisesti Suomessa, ilman maahantuontia. Kananmunat, maito, juusto, leipä, liha, kala ja kana ovat suurimmaksi osaksi kaikki Suomessa tuotettuja. Eineksiä tuodaan paljon ulkomailta.

Suomen ilmasto vaikuttaa maatalouteen

Suomessa on peltoalaa yhteensä 2,3 miljoonaa hehtaaria. Pinta-alasta puolestaan maatalousmaan osuus on noin 8%. Suomen ilmasto on melko raaka maataloudelle. Talvi on pitkä, ja kesä on lyhyt. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomessa menestyvät parhaiten nopeasti valmistuvat viljelyskasvit ja muut lajikkeet. Yleisimpiä viljelyskasveja Suomessa ovat ohra, kaura, ruis ja vehnä.

Suomessa agrikulttuuria, satoja ja niiden muodostumista vuosittain rajoittavat monet ilmastolliset syyt. Lyhyt kasvukausi, alhainen lämpötila ja kylmät talvet vaikuttavat suuresti Suomen maatalouteen. Syyssateet ja hallan vaara rajoittavat paljon esimerkiksi syyslajikkeiden kasvattamista. Toisaalta, Suomen kesäiset päivät ovat pitkiä, joten viljelyskasvit saavat aurinkoa monta tuntia päivässä. Vaikka talvi on hyvin kylmä ja pitkä, sen kylmyys pelaa myös hyvää puolta. Kylmät talvet nimittäin poistavat pelloista taudit ja tuholaiset appareil photo etanche.

Maanviljely muuttuu ja on muuttunut

Suomessa maatilat ovat harvoin kovinkaan kannattavia, joten viime vuosikymmeninä maatilojen määrä Suomessa on vähentynyt paljon. Asiantuntijat kuitenkin sanovat, että trendi näyttäisi nyt olevan se, että maatilojen määrä pienenee, mutta koko kasvaa. Tuotanto ei siis kärsi, mutta maatiloista tulee kannattavampia. Monet maatilat laajentavat myös metsätalouteen ja maatilamatkailuunkin.

Kumina on maustekasvi. Suomi tuottaa jopa 25% koko maailman kuminasta. Tämä on nostanut Suomen maataloutta hippusen verran, sillä tämän kasvin viljely on kannattavampaa, kuin viljan viljely. Kuminan viljely siis näyttää jatkuvan.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen mukaan ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan Suomen maatalouteen. Viljelyrajat tulevat siirtymään pohjoisempaan, kasvukaudet pitenevät ja sadot tulevat paranemaan seuraavina vuosikymmeninä. Vuosina 1995-2007 rypsin viljelysalasta tuli 8 kertaa suurempi, jonka lisäksi rapsi- ja vehnäpelloistakin on tullut paljon suurempia.

Ilmaston lämpeneminen tuo kuitenkin mukanaan myös tuholaiset, kuivuuden ja kasvitaudit. Ihan ensimmäisenä ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan syysvehnää ja ruisvehnää. Myös rehukasvien, kuten rehumaissin ja alfalfan viljely saattaa yleistyä.

Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin, neuvotteluiden suuri osa oli agrikulttuurin asema. Ennen EU:hun liitymistä suomalaisten viljelijöiden elintasoa pyrittiin turvaamaan hinta- ja tukipolitiikalla. Tuottajahinnat, joita viljelijät saavat, ovat kuitenkin lähes kaksinkertaustuneet verrattuna EU:ssa maksettuihin hintoihin. Kotimaiset tuotteet sen sijaan turvattiin erilaisilla tuontirajoituksilla. Jäsenyyden myötä tosin maataloustuotteiden hinnat laskivat markkinoilla, mutta agrikulttuuri ei silti romahtanut. Viljelijät saavat tällä hetkellä tulotukea (meilleur clavier sans fil).

Tilastot näyttävät hyviltä

Maatiloja ja erilaisia puutarhayrityksiä Suomessa on noin 52 000 kappaletta. Tilojen määrä on viime vuosikymmenien aikana vähentynyt, mutta koko on kasvanut. Myös työntekijöiden määrä tilaa kohti on vähentynyt, mikä takaa suuremmat tulot maatilalle. 2000-luvun alussa maatilojen määrä laski 13 000 yrityksellä, mikä on noin 16,5%. Työntekijöiden määrä väheni noin 20%:lla.

Yhteenveto

Suomen maatalous on kohdillaan. Vaikka tilojen määrä on vähentynyt, niiden koko on kasvanut, mikä mahdollistaa suuremmat tuotot itse maatilalle. Suomessa voidaan tuottaa suurin osa elintarvikkeista itse, mikä tekee Suomen maataloudesta hyvin vakaan.

Tomaattien kasvatus

Tomaatti on suomalaisille tuttu vihannes, jota suomalaiset syövät mielellään. Tomaatteja käytetään salaateissa, leivän päällisinä ja ruoan laitossa. Tomaatteja saa helposti haltuunsa ympäri maailmaa tavallisista ruokakaupoista. Jotkut kasvattavat tomaatteja jopa itse avomaalla, parvekkeella tai kasvihuoneessa. Tomaatti tarvitsee kasvaakseen paljon vettä ja hyviä ravinteita.

Tomaatin kasvattaminen

Tomaatin kylväminen

Tomaatti tulisi kylvää helmikuun ja huhtikuun välillä puhtaisiin muovisiin ruukkuihin. Kylväessä tulisi käyttää yhtä tai kahta tomaatin siementä. Kylvös tulee peittää sitten ohuesti turpeella tai hiekalla. Kasvualustan tulisi olla puhdasta ja lannoittamatonta taimimultaa tai kasvuturvetta. Kylvökset tulee pitää kosteana ja suojata harsolla. Useampia siemeniä voi kylvää matalaan astiaan.

Siementen idätyslämpötila

Ihanteellinen idätyslämpötila on noin 22–25 astetta. Kun siemenet ovat itäneet, taimet tulee siirtää valoisaan paikkaan, jossa on noin 18 astetta lämmintä. Ikkunalauta on hyvä paikka. Kasvivaloa voi käyttää apuna, jos luonnonvaloa on niukasti. Valotusaika on noin 14-16 tuntia vuorokaudessa. Lannoitus tulisi aloittaa liuoslannoitteella.

Taimien istutus ja kouliminen

Juurten ulottuessa ruukun seinämiin, taimet tulee istuttaa suurempiin ruukkuihin. Kun kaksi lehtiparia on ilmestynyt taimiin, kouli ne, eli siirrä jokainen taimi omaan ruukkuunsa. Alin lehtipari on mullan tasalla, ja se nippaistaan pois istutuksen jälkeen.

Taimien karaisu

Tomaatin taimet tulee karaista ennen ulos istuttamista. Teet sen ulkoiluttamalla taimia pari tuntia päivässä viikon ajan harsolla suojattuna, ja myöhemmin auringossa. Voit istuttaa ne kavsihuoneeseen tai ulos yölämpötilan ollessa minimissään 8 astetta.

Kasvualusta ja kasvupaikka

Ihanteellinen kasvualusta tomaatille on ravinteikas, fosforia täynnä oleva ja kompostilla paranneltu, kalkittu puutarhamaa. PH -tason tulisi olla 6-7. Tomaatti on vaativa kasvi, ja vaatii lämpöisen, aurinkoisen ja tuulettoman paikan. Ihanteellinen lämpötila on 20-24 astetta ja yölämpötila noin 18 astetta.

Tomaatin hoito ja lannoitus

Hellekausien aikana tomaatti tarvitsee runsaasti vettä. Kasvu on voimakkaimmillaan heinä-elokuussa, jolloin vettä tulee tarjota kasville paljon. Tomaatti tarvitsee tasaisen kosteuden. Tomaatille ovi antaa hedelmä- ja marjakasveille tarkoitettua kastelulannoitetta kerran viikossa. Jos latvat ovat voimakkaan vihreät ja niistä tulee sykerömäisiä, se on merkki liiasta lannoitteesta.

Pölytys

Varmistaaksesi tomaatin pölytyksen, taimia kannattaa täristää. Tämä tarkoittaa kukkaterttujen napauttelemista päivittäin.

Tämän onnistumiseen vaikuttaa lämpötila. Siitepöly irtoaa kasvista parhaiten 17-23 asteen lämpötilassa. Jos lämpötila laskee alle 15 asteen, siitepöly ei idä. Jos lämpötila on yli 27 astetta, pölytys ei onnistu.

Kypsyminen ja halkeilu

Tomaatti kypsyy noin 2 kuukauden kuluttua istuttamisesta. Jos tomaatit halkeilevat, se johtuu maan väkevyyden alenemisesta. Tämän voi korjata lisäämällä kaliumpitoista lannoitetta. Jos ilman kosteus nousee yhtäkkiä suureksi, halkeilua saattaa tapahtua, kun hedelmiin kertyy liikaa nestettä, eivätkä ne voi haihduttaa sitä.

Tomaatti menestyy parhaiten, kun uudet taimet istutetaan vuosi vuoden jälkeen aina samaan paikkaan. Näin kasvusto pysyy terveenä. Kasvualustaan voi lisätä syksyllä sadonkorjuun jälkeen kompostia.

Yhteenveto

Tomaatit ovat herkullinen ja monikäyttöinen vihannes, joka raikastaa jokaista salaattia ja monia pääruokia. Tomaatti on voimakkaan makuinen, mutta herkullinen, ravintorikas vihannes.

Vaikka tomaatteja saa helposti ostettua kaupasta, voi niiden kasvattaminen ihan itse olla myös hauskaa puuhaa. Tomaattien kasvattaminen ei välttämättä sovi aloittelijoille, sillä ne vaativat hyvin paljon tarkkaa hoitamista. Jos kuitenkin olet jo hieman kokeneempi viherpeukalo, kokeile tomaattien kasvattamista itse. Se on hauskaa ja saat ruokapöytääsi täysin tuoreita tomaatteja vaikka joka päivä. Kysy lisää tomaattien kasvattamisesta ammattilaiselta, jos olet itse epävarma.

Lypsykarjatalous kannattaa Suomessa

Suomi on hieman yllätyksellisesti maidon kulutuksen kärkimaa. Suomessa maitoa suositellaan jo ihan pienille lapsille, ja koulussakin on tarjolla veden lisäksi maitoa ruokajuomana. Ravitsemusneuvottelukunta tosin sanoo, että vähempikin maidon kuluttaminen riittäisi, sillä saamme kalsiumia enemmän kuin tarpeeksi.

Tutkijoiden mukaan maidon korkea kulutus selittyy sillä, että maidon tuottaminen on Suomessa kannattavaa. Suomessa maatalous on melko epäkannattavaa, joten monet maatilalliset turvautuvat tukiin. Lypsykarjatalous on tosin se, mikä todella kannattaa. Noin kaksi kolmasosaa maatalouden tuloista tulee lypsykarjataloudesta. Maito on Suomessa tärkeä maatalouden kannalta, joten sitä myös kulutetaan melkoista tahtia.

Suosituksia päivitetään

Ravitsemusneuvottelukunta laatii Suomen viralliset ravitsemussusouositukset. Suositusten mukaan maitoa olisi hyvä juoda kolme lasia päivässä ja syödä tämän lisäksi juustoa. Verrattuna muihin Euroopan maihin, Suomi kuluttaa keskimääräistä paljon enemmän maitoa.

Ammattilaiset seuraavat ja teettävät uusia tutkimuksia jatkuvasti. Uusien todisteiden tullessa valoon, suosituksia päivitetään. Toistaiseksi kuitenkin maidon kulutusta suositellaan, sillä se on erittäin hyvä kalsiumin lähde. Kalsiumia tarvitaan D-vitamiinin imeytymiseen ja luiden terveyteen, joten maito on erittäin suositeltavaa.

Kasvikset eivät maistu

Maito on Suomelle tärkeä sekä vientituotteena, työllistäjänä että investointina. Maidon tukeminen Suomessa näkyy hyvin vahvasti. Maito näyttää kuitenkin tutkimusten mukaan menevän jopa kasvisten edelle. Tämä on melkoisen kummallista, sillä maito juodaan kyllä paljon, mutta kasvikset jäävät vähäiselle kulutukselle. Kaupppuutarhaliitosta sanotaan, että tämä voi johtua siitä, että maitoteollisuus on hyvin suuri, ja maitoteollisuuden ja toimijoiden, kuten Valion näkyvyys on hyvin suuri.

Maitoa suositellaan kouluissa

Vaikka maidon juominen on hiipunut, maitotuotteiden käyttäminen ei ole. Maidon ja piimän tilalla kulutetaan jogurttia ja juustoja. Laktoosittomien tuotteiden myynti on kasvussa ja niitä hankitaankin paljon päiväkoteihin ja kouluihin.

Kouluihin tarjotaan maitotukea. Jos tukea ei olisi kouluissa ja päiväkodeissa olisi ehkä tarjolla vain yhtä maitolaatua. Koulumaitotukea haetaan noin 80-90 prosentissa Suomen kouluista. Tukea yhdelle litralle annetaan 18,5 senttiä. Tuen tarkoituksena on edistää maidon kulutusta ja sen tunnetuksi tekemistä. Maaseutuviraston juliste tulee olla näkyvillä kouluissa ja päiväkodeissa, jossa saadaan maitotukea.

Maitoa on vaikea korvata

Maitotuotteet ovat niin vahvassa asemassa ravitsemussuosituksissa, että maitoa on vaikea korvata kalsiumin saamisen kannalta. Ravitsemusterapeutitkin sanovat, että maito on helpoin tapa saada riittävästi kalsiumia päivässä. Yksi tapa korvata maito on syödä kolme kourallista manteleita päivässä.

Vegaaniliitosta sanotaan, että kaura- ja soijamaidossa on usein myös lisättyä kalsiumia, joka saattaa olla hyvä vaihtoehto ihmisille, jotka eivät halua juoda tavallista maitoa.

Terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat maitoa, vaikka maitotuotteet saattavat aiheuttaa ongelmia monille. Tiedemiehet sanovat, että intoleranssi on geeneissämme, vaikka maitoallergia onkin silti suuri kysymysmerkki. Tätä asiaa ei edes tutkita paljon, sillä tutkimuskeskukset eivät halua lähteä tähän mukaan.

Suomessa Valio on suurin meijerituotteiden tuottaja. Se tuottaa noin 80 % Suomen maitotuotteista, joten Valion tahdon mukaan toteutetaan, tai ei toteuteta, paljon tutkimuksia.

Yhteenveto

Miten maitoon siis tulisi suhtautua? Maitoa on täysin turvallista ja suositeltavaakin juoda. Jos sinulla on laktoosi-intoleranssi, voit huoletta juoda laktoositonta maitoa. Jos taas olet vegaani, maidosta saatavan kalsiumin voi korvata joko syömällä kolme kourallista manteleita päivässä, tai juomalla kaura- tai soijamaitoa, johon on lisätty kalsiumia.

Maidon juominen aloitetaan Suomessa jo kouluikäisinä. Maito maistuukin Suomalaisille paljon, jopa paljon enemmän, kuin muille Euroopan maille. Suomalaiset siis saavat tosiaankin enemmän kuin tarpeeksi kalsiumia päivässä.

Suomen maataloustukijärjestelmä

Maatalous on tärkeää monelta kannalta. Kiitos maatalouden, kaupoissamme on ruokaa riittävästi, mikä tietysti itsestään selvästä syystä koskettaa meitä kaikkia. Viime vuosikymmeninä maataloudesta on kuitenkin tullut paljon vähemmän kannattavampaa etenkin pientilallisille, joten monet maatilat ovat sulkeutuneet. Jäljelle jääneet maatilat usein suurensivat tiluksiaan ja vähensivät työntekijöitään, jotta ne pysyisivät kannattavina.

Tuet ovat maatilallisille hyvin tärkeitä. Tukia saa sekä EU:n toimesta, että Suomen valtion toimesta. Maataloustukijärjestelmä Suomessa on osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Suomen liityttyä EU:hun, maatilatuotteiden markkinahinta väheni, mikä tietysti vaikuttaa tilallisten toimeentuloon. EU:n tuet onneksi auttavat monia maatilallisia.

Tukien tarkoituksena Suomessa on mahdollistaa maatalouden jatkuvuus. Suomessa on jo hyvin pitkän aikaa pyritty pitämään yllä 2 miljoonaa peltohehtaaria kansallisen omavaraisuuden turvaamiseksi.

Suomi sopi liittymisneuvotteluissaan kansallisesta tukijärjestelmästä. Tässä järjestelmässä otettiin huomioon Suomen erityiset olosuhteet. Näillä tuilla on tarkoitus turvata kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä hinnat, jotka eivät ole kuluttajille kohtuuttomia. Jokaisella maatalouden tukimuodolla on oma tarkoituksensa. Tukia saa sekä EU:n rahoittamina kokonaan tai osittain, tai yhdeltä viiteen osaan jaetulta Suomen tukialueelta.

Tukia on todella paljon, ja tässä artikkelissa käsittelemme vain muutamia tukimuotoja.

Viljelijätuet

Suomen olosuhteet maatalouden kannalta ovat erilaiset verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Erityiset olosuhteet ovat esimerkiksi kylmä ilma, sillä tuotantokustannukset nousevat. Myös pieni tilakoko vaikuttaa tähän. Näin ollen markkinoilla olevista tuotteista saatava tulo ei aina kata tuotantokustannuksia.

Maatalouden viljelijöiden tuet koostuvat Euroopan Unionin yhteisistä maatalouspolitiikan mukaisista muodoista. Tulotukia maksetaan esimerkiksi hehtaaria, eläinyksikköä tai tuotantomäärää kohden.

Tilatuki

Tilatuki on yksi kokonaan EU:n rahoittamista tuista. Tämä tuki tuli voimaan vuonna 2006. Tukijärjestelmässä tavoitteena on vähentää tulotuen tuotantoa ohjaavaa vaikuttamista Nämä oikeudet myönnetään vain rajoitetuin perustein. Tukien uudistus ei koske maatalouden ympäristötukea, luonnonhaittakorvauksia tai kansallisia tukia.

Myös henkilöille, joilla on hallussaan peltoa tai pysyvää laidunta, voidaan antaa niiden perusteella tilatuen tukioikeudet.

Tukioikeudet

Perusyksikkö tilatukeen on euroa per hehtaari. Se määräytyy viljelijän ilmoittamien tukikelpoisten hehtaarien mukaan.

Tämä tukioikeus yleisesti oikeuttaa yhden hehtaarin tilatukeen.

Tukioikeuksia on olemassa kolmea eri lajia:

  • Perustukioikeutta käytetään, kun tilatukea haetaan tukikelpoiselta maatalousmaalta.
  • Kesannointitukioikeutta käytetään alan edellytykset täyttävältä, kesantotukikelpoiselta pellolta, ja kyseinen tukioikeus edellyttää kesannointia aina.
  • Erityistukioikeutta käytetään tiloilla, joilla ei ollut riittävästi tai lainkaan tukikelpoista pinta-alaa. Tuki myönnetään, jos näille tiloille muodostui maito-, sonni- tai härkäpalkkiosta tilakohtaista lisäosaa.

Ympäristötuki

Ympäristötuki on osittain EU:n ja osittain jäsenmaan itse rahoittama tukimuoto. Sitä voivat saada kaikki maanviljelijät, jotka ovat sitoutuneet ympäristötukeen EU:ssa, ja jotka noudattavat EU:n asettamia ehtoja.  Tuki kannustaa maatilan säilyttämiseen ja parantamiseen.

Ympäristötuki vaihtelee maakohtaisesti. Maatilan pitäjät siis ansaitsevat tuen erilaisia tilaa ja ympäristön parantavia asioita toteuttamalla. Pakollisia toimenpiteitä ovat suunnittelu ja seuranta ympäristötukeen liittyen, sekä maiseman ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Muitakin vaatimuksia on roppakaupalla. Ympäristötukeen sitoudutaan vähintään 5 vuoden ajaksi kerrallaan.

Kansalliset tuet

Suomi myöntää kansallisia tukia viljelijöille ilman EU:n avustusta. Näihin tukiin kuuluvat Etelä-Suomen lisäksi pohjoinen tuki ja ympäristötuen sekä luonnonhaittakorvauksen muut kansalliset lisäosat. Alueista ja niiden tukimuodoista kannattaa lukea lisää, jos tuet kiinnostavat.

Yhteenveto

Maataloustuet on suunniteltu auttamaan viljelijöitä ja ylläpitämään maatiloja sekä säilyttämään pelto- ja laidunalaa. Tukia voidaan saada joko kokonaan EU:n rahoittamina, osittain EU:n rahoittamina tai kansallisina tukina. Tukia on monia erilaisia, ja jokaisella tuella on erilaiset vaatimukset ja säännöt. Kannattaa siis tutustua tukiin huolella, ennen niiden hakemista.

Suomen luomumaatalous

Suomen maatiloista noin 8 % on luomutuotannossa. Luomutuotannon osuus on lisääntynyt paljon viime vuosina. Suomen kylmä talvi mahdollistaa sen, että torjunta-aineita ei tarvitse käyttää yhtä paljon, kuin lämpimämmässä ilmastossa. Toistaalta kylmä talvi aiheuttaa lyhyen kasvukauden, joka rajoittaa viljelyn mahdollisuuksia. Karu podsolimaannos aiheuttaa myös runsaan lannoitteiden käytön.

Luomutuote on toisin sanoen luomumaatalouden tuote – joko viljelyn tai karjatalouden saralla. Vaatimukset luonnonmukaiseen tuotantoon määritellään hyvin tarkasti EU:n lainsäädännössä. Suomessa sen sijaan Evira valvoo luomuelintarvikkeiden ja luomurehujen valmistusta. Suomeen tuotavia luomutuotteita sen sijaan valvoo ja säännöstelee Tullilaitos.

Luomutuotteissa lisäaineiden ja koko tuotteen itsessään tulee olla luonnonmukaisesti tuotettu. Tämä kuitenkin sallii rajoitetun lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttämisen. Luomumerkki annetaan elintarvikkeille, viljelyille ja luonnosta kerätyille tuotteille, mikäli niiden tuotanto- tai keruualue on luomusäädösten mukainen.

Tutkimusten mukaan luomuruoassa on paljon enemmän hyvin hyödyllisiä aktioksidatteja ja huomattavasti vähemmän haitallisia jäämiä torjunta-aineista ja raskasmetalleista. Tutkimus tosin sanoo myös, että Suomessa tuotetussa luomussa on vähemmän seleeniä ja D-vitamiinia.

Luomutuotteet maksavat yleensä 2-6 kertaa enemmän, kuin muut tuotteet. Tämä voi vaikuttaa huomattavasti ihmisten ostokykyyn ja -aikomukseen. Se puolestaan vähentää kasvisten syömistä ihmisten keskuudessa. Toisaalta, monet uudet tutkimustulokset sanovat, että luomuruoan syöminen ei välttämättä ole tavallista ruokaa turvallisempaa tai terveellisempää.

Myös biodynaamisesti viljellyt tuotteet ovat luomuvalvonnan piirissä. Näille tuotteille myönnetään Demeter -merkki, joka on kansainvälinen tuotemerkki. Tämän merkin käyttöä Suomessa valvoo Biodynaaminen yhdistys. Tässä viljelytavassa käytetään biodynaamisia ruiskutteita, jotka kuulemma tukevat taivaankappaleiden kosmisia voimia.

Tieteelliset tutkimukset osoittavat, ettei luomuviljely ole välttämättä tavallista viljelyä turvallisempaa tai terveellisempää.. Asiasta tosin kiistellään puolin ja toisin.

Luomuviljely

Luonnonmukainen viljely, tai luomuviljely, on omavaraista ja tasapainoista maanviljelyä. Se perustuu mahdollisimman paljon paikallisiin luonnonvaroihin, ja joka sovitetaan paikallisiin luonnonoloihin. Luomuviljelyllä voitaisiin tutkimusten mukaan tuplata sadot köyhemmissä maissa, mikä toisi ratkaisuja moniin nälkäongelmiin.

Suomessa luomuviljelyyn käytetään noin 8,7% peltoalasta. Viljasadon luomun osuus oli 2,2% 6 vuotta sitten. Myynnin saralla kappale- ja painovolyymi luomun osalla oli alle 1% euromääräiseen arvoon verrattuna, sillä luomun hintataso on hyvin korkea.

Vuonna 2009 luomutuotteita vietiin ulkomaille noin 14 miljoonan euron arvosta. Tämä on alle 0,05% Suomen koko viennin arvosta.

Luomueläintuotanto

Luomueläintuotanto sen sijaan tarkoittaa tuontantoeläinten kasvattamista ja teurastamista mahdollisimman luonnonmukaisesti. Näihin tuotteisiin kuuluvat esimerkiksi sian- ja naudanliha, broileri ja kananmunat – luomuna tietysti.

Eläintaloudessa huomiota kiinnitetään etenkin hyvinvointiin ja luonnonmukaisten ja lajinmukaisten rehujen käyttämiseen. Antibiootteja käytetään eläinlääkärien ohjeiden mukaisesti.

Kanatilalla siis luomukanat pääsevät oleskelemaan ulkona ja nukkumaan omalla orrellaan. Siat saavat leikkiä mudassa ja lehmät laumassa. Luomueläimet toisin sanoen saavat elää luonnonmukaista elämää ulkona, eikä niitä laiteta häkkeihin.

Lehmien, lampaiden, vuohien ja hevosten rehuannoksen tulee olla 60 prosenttisesti karkearehua sekä tuoretta tai säilöttyä nurmea. Sioille ja kanoille taas karkearehua annetaan joka päivä.

Yhteenveto

Viljelyn kannalta luomutuotteissa ei ole havaittu suurta eroa terveellisyyden kannalta. Luomutuotteet tosin maksavat 2-6 kertaa normaalituotteita enemmän. Luomukarja saa oleskella koko elinaikansa ulkona ja normaaleissa, terveellisissä elinoloissa. Luomukarjaa ei myöskään laiteta häkkiin, ja niitä ruokitaan ja hoidetaan mahdollisimman luonnonmukaisella tavalla. Vaikka antibioottejakin saa käyttää luomukarjan tuotannossa, eikä se siis aina ole täysin “puhdasta” luomua, ainakin luomukarja elää elämänsä onnellisemmin.

Luomutuotanto on hyvin vähäinen osa Suomen sisäistä kauppaa sekä vientiä ulkomaille.

Suomenhevosen vaikutus Suomen maatalouteen

Suomi on ollut monta sataa vuotta maatilakansaa täynnä. Suomen maatiloilla kasvatettiin karjaa, vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, tehtiin käsitöitä, valmistettiin villatuotteita ja metsäteollisuuskin oli suurta. Ennen, kuin traktorin käyttäminen yleistyi Suomessa 50-luvun jälkeen, maataloustöitä hoitamaan tarvittiin hevonen. Hevoset vetivät kärryjä, tukkeja ja kynsivät peltoa. Ilman hevosia Suomen maatalous olisi ollut aika kehnonlainen ennen traktorien ilmestymistä.

Kansallishevonen

Suomenhevonen on ollut kantakirjassa Suomessa jo yli 100 vuotta. Suomenhevonen on hevosrotu, joka on nimetty Suomen kansallishevoseksi. Näillä hevosilla on sekä ratsu-, ajo- että työkäyttöomisuuksia. Tämä hevosrotu on hyvin monipuolinen, ja se on myös ainoa täysin suomalainen ja Suomessa kehitetty hevosrotu. Tätä rotua käytettiin Suomessa ennen 50-lukua etenkin maa- ja metsätaloustöihin.

Suomenhevoset ovat vahvoja, tanakoita hevosia, jotka olivat sopivia kärryjen ja tukkien vetämiseen sekä pellon kyntämiseen. Suomenhevoset ovat yhteistyöhaluisia ja ystävällisiä. Myöhemmin suomenhevosta on käytetty myös niin ratsu-, ravi- kuin valjakkotarkoituksessakin.

Näiden hevosten alkuperästä ei ole mitään varmaa tietoa. Villihevoskannasta ei ole todisteita, sillä kesyhevosia tuotiin Suomeen jo vuosisatoja sitten. On arveltu, että suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisista kesyhevosista. Hevosia Suomessa on ollut jo kansainvaellusajalta lähtien. Vanhin todiste Suomessa olleista hevosista on jo vuodelta 500.

Suomenhevonen maataloudessa

Ennen traktorin ottamista käyttöön, suomenhevonen hoiti traktorin virkaa. Suomenhevonen ei monista työroduista poiketen ole kovin raskasrakenteinen, sillä sen työkäytöltä vaadittiin paljon monipuolisuutta. Sitä käytettiin nimittäin paitsi maataloustöissä, myös ratsuväen ratsuina. Suomen ilmasto vaikutti myös rodun kehittymiseen, nimittäin kylmä ilma vaatii suomenhevoselta kestävyyttä ja karaistuneisuutta kylmiin oloihin.

Suomenhevosesta kehittyi pieni, mutta pippurinen rotu, joka on kokoonsa nähden hyvin vahva. Suomenhevoset kykenivät vetämään raskaitakin kuormia jopa rintaan asti ulottuvassa lumessa.

Nykyään suomenhevosta ei oikeastaan käytetä maataloustöissä. Vain noin 200-300 suomenhevosta 20 000:sta on oikeassa työkäytössä. Metsänhoidossa esimerkiksi hevosmetsureita käytetään yhä edelleen autojen sijasta puistoissa ja suojelualueilla. Työhevoskilpailuja kuitenkin järjestetään yhä edelleen, ja suomenhevonen pitää paikkansa Suomen kallisarvoisena hevosrotuna.

Suomenhevosten pito ja kasvatus

Itä-Suomessa oli suhteellisesti eniten hevosia, sillä keskiviljelyn vetovoimatarve oli suurempi ja kuljetusmatkat pidempiä. 1800-luvulla Kaakkois-Suomessa rahdin ajo oli pääelinkeinona, ja hevoskantaan vaikutti lisäävästi myös eläinten jalostus myyntiä varten Venäjälle.

Hevosia pidettiin aina muita maatilan eläimiä suuremmassa asemassa niiden käyttötarkoitusten takia. Hevosten ruokinta oli myös helpompaa, sillä hevoset söivät heinää ja kauraa – viljoine ja korsineen.

Suomenhevoset ovat karaistunut, pitkäkarvainen hevosrotu, joka pärjää hyvin Suomen kylmissä olosuhteissa. Hevosta oli siis helppo pitää. Suomenhevoset olivat ja ovat edelleen yhteistyöhaluisia ja motivoituneita apulaisia.

Yhteenveto

Suomenhevonen on hyvin tärkeä ja kallis hevonen suomalaisuuden kannalta. Suomenhevonen auttoi maatilan töissä, metsässä, pellolla sekä sodassa. Suomenhevonen veti kärryjä, tukkeja, kynsi peltoa, toimi kulkuvälineenä ja taisteli sotilaiden rinnalla Suomen itsenäisyydestä.

Vaikka suomenhevosta ei enää juurikaan käytetä työhevosena, sen asema suomalaisena kansallishevosena on silti säilynyt. Työhevosia Suomessa on noin 200-300 kappaletta, ja muut vajaa 20 000 suomenhevosta ovat lemmikkejä, ratsuja tai ravureita.

Suomenhevonen on ystävällinen ja voimakas hevosrotu, joka on tottunut Suomen kylmään ilmastoon. Niitä on helppo hoitaa, ne ovat pääosin hyvin terveitä ja yhteistyöhaluisia. Tämä hevosrotu on ainoa suomalainen hevosrotu, ja sitä ei saa risteyttää toisten hevosrotujen kanssa, eikä niitä saa viedä ulkomaille jalostusta varten. Tämä pitää suomenhevosen puhtaana suomalaisena rotuna. Suomenhevonen on todellakin ansainnut paikkansa Suomen kalliina kansallishevosena.